Vihtori oli hoidettavana psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Yöhoitaja piipahti hänen huoneessaan ja totesi, että Vihtori oli kiinnittänyt peltisen pesuvadin seinälle roikkumaan, pohjapuoli huoneeseen päin.
Kun potilas näytti olevan hereillä, yöhoitaja kysäisi:
”No minkäs vuoksi Vihtori on kiinnittänyt pesuvadin seinälle roikkumaan?”
”Se on minun seinäkelloni, kun muutakaan ajannäyttäjää ei minulla ole.”
”Vai niin. No, osaakos hän nyt sitten sanoa, paljonko kello on tällä hetkellä?”
Vihtori otti käteensä vasaran ja pamautti sillä vatia niin että seinä tärisi. Naapurihuoneesta kuului huuto:
”Jumalauta! Kello on puoli kaksi yöllä ja taas se hullu hakkaa seinään!"